Talvella luovuuteni ei kuki.

 Olen kadottanut talvikenkäni. En meinaa löytää niitä mistään. Olen yrittänyt etsiä niitä huoneestani joka puolelta, mutta en meinaa muistaa millään mihin olisin ne viimeksi jättänyt. En uskalla/jaksa mennä etsimään niitä varastosta, siellä on liian kylmä ja äiti kysyisi mitä teen ja suuttuisi kun kadotin ainoat talvikenkäni. Vaikka en etsisi, loppujen lopuksi äiti tulisi suuttumaan siitä kun minulla ei ole kunnollisia talvikenkiä.

Luovuus tarvii uskallusta käväistä laatikon ulkopuolella, vaikka siellä voi olla tähän aikaan vuodesta aika kylmä. Minulla on ollut hirveät paineet uskaltaa tuoda luovuuttani esiin eräässä projektissa, jonka tulen tekemään ihan yksin. Sen tiedän, että se tullaan arvioimaan loppujen lopuksi melko raa'asti, eikä se auta asiaa. En tiedä miten selviäisin tästä hengissä, mutta löysin tästä tänä päivänä tapahtuneesta talvikenkien etsinnästä huvittavan samanlaisuuden.

Onneksi on olemassa tämä minun uusi tuttavuus johon olen vallan ihastunut.