Minä olen, ainakin joskus, ....luulisin, mutta se ei ole nyt tärkeää. Kirjoitin äsken nimittäin pienen runon(?) ihastumisen tunteesta ja haluan ilomielin jakaa sen teille! Jos teksti herätti minkäänlaisia ajatuksia tai mielikuvia nii haluaisi ilomielin kuulla! c:
Kun sulkee silmänsä, tuntee lämpivän takan,
joka loimuaa keltaisen ja oranssin sävyjä,
ja heittää lämpimän tummanruskean
liikehtivän varjon,
sielun seiniin.
Kirjavat syksyn lehdet tekevät maton,
jolloin maa tuntuu keveämmältä.
Olen levoton rauhasta, rauhallinen levosta
Hänen seurassaan haluaisin viedä kaiken hengitysilman,
mutta häpeää ahneuttaan ja pidättää hengitystään
samalla kun ahneus vain kasvaa.
Liekki tarvii myös happeaan.
Seuraan vain liekin lumoavaa liikettä,
eikä siitä meinaa saada tarpeekseen.
Se kutsuu minua tanssiin, samalla kuivien puiden
rätistessä kolmijakoista rytmiä.
Mutta pitää olla varovainen,
ettei polta näppejään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti